Thursday, February 19, 2015

Puuvoimalla taas leijonanosa


Puu oli tärkeintä voimaamme sotien jälkeen. Vielä 1960 saimme siitä puolet energiastamme. Halpa tuontiöljy oli kuitenkin jo tulossa, ja se ohitti puun 1964. Molempien tasot olivat silloin 39 prosenttia.

Korkeimmilleen, 61 prosenttiin öljyenergia nousi 1973. Noihin aikoihin suomalainen energiapeli oli yksioikoinen. Se tarjosi tulevaisuudelle vain fossiilivoimaa ja sen vaihtoehtona ydinvoimaa. Vanhanaikaisesta puuenergiasta haluttiin tykkänään eroon.

Olivatko fossiili- ja ydinvoima kestäviä vaihtoehtoja? Niillä molemmilla oli rasitteena yli sukupolven ulottuvat ympäristöongelmat, fossiilivoimilla ilmakehää tukahduttava hiilidioksidi, ydinvoimalla ikuisesti säteilevät jätteet.

Ne molemmat olivat kansantaloutta velkaannuttavaa tuontitavaraa. Ydinvoimankin väitetty kotimaisuus oli samaa luokkaa kuin banaanin. Tuote kypsytettiin Suomessa, mutta raaka-aine ostettiin ulkomailta.

Yksioikoinen energiapeli ei miellyttänyt kaikkia. Jo 1970-luvulla pelin asettelu haluttiin muuttaa niin, että siinä ovat vastakkain kotimainen ja tuontitavara, tai uusiutuvat ja uusiutumattomat luonnonvarat, yksinkertaistettuna: puuvoima vastaan muut voimat. Asettelu sai pontta öljyn maailmanhintaa nostaneesta, vuoden 1973 Israelin ja arabien välisestä Jom kippur sodasta.

Luonnonvarakeskuksen (entisen Metsäntutkimuslaitoksen) professori Olavi Huikari alkoi vetää 1977 Energiametsätoimikuntaa. Sen tehtävä oli perustella uudentyyppinen puuvoima ulkomaisten, uusiutumattomien ja saastuttavien vaihtoehtojen rinnalle. Kannukseen perustettiin Energiametsäkoeasema. Hakevoimaloiden rakentaminen pantiin kunnissa ja kaupungeissa alulle. Teollisuudessa sahat ja sellutehtaat alkoivat kehittää puuenergian teknologiaa.

Vuosittain julkaistava energiatilastomme kertoo nyt, että energiametsätoimikunnan suositukset käynnistivät merkittävän muutoksen. Juuri vuonna 1977 pysähtyi puuvoiman vuosia jatkunut jyrkkä pudotus. Taso oli alimmillaan 15 prosenttia. Kehitystyötä tarvittiin silti vielä runsaat kymmenen vuotta ennen kuin puuvoima kääntyi takaisin nousuun. Nousu alkoi 1991 ja se on jatkunut tähän päivään saakka.

Paaluvuosi oli 2012, kun puu kiri tasoihin öljyn kanssa. Molemmista saatiin 24 prosenttia.

Tilastokeskuksen 2014 ennakkotiedon (vuoden kolme ensimmäistä neljännestä) mukaan puu on taas energiasta leijonanosa. Saamme siitä 25 prosenttia. Öljyvoima on pudonnut 22 prosenttiin. Ydinvoiman osuus on 18 prosenttia.

Kivihiili (12) ja maakaasu (7) ovat energialähteiden keskisarjaa, turve (3) ja vesivoima (3) puolestaan piensarjaa. Tuulivoima nousee, mutta se on vielä höyhensarjaa. Vuonna 2014 saimme siitä 0,3 prosenttia koko energiastamme.

Puuvoima on käsitteenä laajempi kuin tavallinen metsäenergia. Tuttua haketta, pellettiä tai klapia puuvoimasta on yhteensä vain viidennes. Pääosan saamme metsäteollisuudesta: puujätteestä ja mustalipeästä, molemmista saman verran.

Puun vahvuus kasvaa edelleen, kun sahateollisuus laajenee ja sellutehtaat käyvät täysillä. Varma puuvoiman lisääjä on nouseva biotalous, tuottipa se metsistämme jotain uutta arvotuotetta tai jo tunnettua biohiiltä, bionestettä tai biokaasua. Energiametsiä kannattaa edelleen edistää.

VELI POHJONEN

Lestijoki-lehti. Mielipide. 19.2.2015

No comments: